Jos bussi on sismmäisellä kaistalla, niin rahastaja työntää kätensä ulos ikkunasta tai ovesta ja näyttää bussin sivustalla ja jäljessä oleville autoille että "nyt pitäisi vähän antaa rakoa tälle bussille"... jotta pääsemme luikahtamaan ulommaiselle kaistalle. Näyttää useinkin onnsituva...Kerran jouduin tosin jäämään bussista pois sisimmäisellä kaistalla ja hyppäämään kadun keskiviivan paikkeilla olevalle korokkeelle. Siitä sitten lukaahtelin kadun toisella puolella olevalle jalkakäytävälle...
Olen tässä jo "una semana y pico", siis reilun viikon verran tehnyt vierailuja erilaisiin järjestöihin. Osassa niistä on tai on ollut CIMO-harjoittelija, osassa ei ole. Tällaiset NGO-järjestöjen vierailut ovat mielestäni hyvä tapa paitsi neuvotella ja kysellä harjoitteluasioista, niin myös oppia ymmärtämään perulaista yhteiskuntaa. Ja kuulla tietysti myös ajankohtaisista asioista.
Kuultuani erilaisista asioista, tuloeroihin, lapsiin, naisiin, koulutukseen, terveydenhoitoon ja niin edelleen liittyen olen vakuuttunut että myös suomalaisilla harjoittelijoilla on täällä Perussa ja järjestösektorilla oma tärkeä tehtävänsä. Oli sitten kyse ns. perustavanlaatuisesta työstä tai vaikkapa ns. hallinnoinnista kuten tiedottaminen jne. Harjoittelu ja suomalaiset harjoittelijat ovat myös ikäänkuin Suomen kehitysavun jatke Perussa. Suomihan lopettaa kehitysavun Peruun, kuten monet varmaan tietävätkin. Niin, sen huomaa ja kuten on kuultu että täällä menee taloudellisesti jo paremmin mutta perustason asioissa näyttäisi olevan näkemäni ja kuulemani mukaan silti vielä aika paljon petraamista.
Ai niin, törmäsin muuten yhdessä järjestössä myös suomalaiseen työntekijään. Oli tullut tänne YK-järjestöissä muutamia vuosia työkenneltyään, ja oli kuulemma myös aikoinaan ollut CIMO-harjoittelussa Argentiinassa.
No comments:
Post a Comment